Urakoitsijani laittoi tänään minulle viestin, jossa oli mukana kuva kodinhoitohuoneeseen ilmestyneestä lattialaatoituksesta. Meinasin rueta itkemään. Se on mahtava asia. Sitä on odotettu yli puoli vuotta ja nyt se alkaa toteutu, pinnat alkavat "tulla esiin". Silti kaikkien vastaan tulleiden muutosten vuoksi en uskalla olla liian iloinen...
Selasin tänään vanhoja valokuvia. Kuvia, joissa oli pieni tyttö. Silloin kaikki oli toisin. Talossa asui maalaistalon perhe. Äiti,isä ja pieni tyttö. Tytöllä oli musta maatiaiskissa, joka söi tilalta kaikki hiiret ja rotat. Isä oli kertonut tytölle, että kissa oli pyydystänyt joskus jäniksenkin. Isä oli maanviljelijä. Hän lypsi lehmät ja teki kaikki maatalon työt. Äiti kävi töissä muualla mutta auttoi isää navetalla. Usein tuvassa tuoksui pulla. Vuodet vierivät ja talon ylle nousi musta pilvi. Ajan saatossa kaikki muuttui. Vanhemmat erosivat, tyttö lähi maailmalle. Kissa kuoli ja mies sairastui. Tilan toiminta oli pakko lopettaa. Mies kuoli ja tyttö palasi tyhjään taloon.
Ja jälleen yhden maatilan historiassa vaihtui uusi luku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti