Yhteisöeläminen tuo eteen mitä mielenkiintoisimpia sosiaalisia tilanteita. Olen viimepäivinä pohtinut paljon sitä että miten kommuuniyhteisön jäsenenä on mielekästä elää. Millaista käyttäytyminen ja toimiminen edistää yhteisön kehitystä suotuisaan suuntaan niin että se tukee jokaisen henkilökohtaista kasvua kaikilla tasoilla juuri läsnä olevassa hetkessä.
Kun eteen tulee tilanteita, joissa ei olla samaa mieltä. Ollaan erimieltä sellaisista asioista, jotka koskevat kaikkien elinympäristöä, kotia. Miten tilanteesta päästään eteenpäin niin että erimielisyys ratkea kaikille mielekkäällä tavalla? Eikä asiasta jää murusia kaivertamaan kengässä. Mikä luonnollisesti johtaa lopulta rakkoon, jonka hoitaminen onkin sitten pidempi prosessi.
Näissä tilanteissa jokaisella yksilöllä on vastuu pitää huolta itsestään ja toisaalta vastuu ottaa muut kanssa eläjät huomioon. Kompromissi ratkaisu ja yhteistyö.
Mutta kuka sanoo että on vastuu ottaa toiset huomioon? Mikäs sen määrittää? No tulee mieleen ainakin joku viisas lausahdus " tehkää se heille, minkä tahdotte ihmisten tekevät teille".
Tämäkin seikka on valittavissa, on jokaisen täysi vapaus valita miten toimii ja millä perusteella. Itsen kannalta on hyvä olla tietoinen siitä, että jokainen valinta johtaa yleensä johonkin. Yksi valinta toiseen ja toinen toiseen tapahtumaketjuun.
Kun sanoo itselleen miten todella tuntee ja kertoo sen myös toisille samassa tilassa ja talossa oleville ilman projisointia. Nimenomaan ilman projisointia. Se auttaa kehittymään eteenpäin. Sa auttaa jokaista ymmärtämään ja näkemään ja oppimaan itsestään ja toisista.
Jos taas kaataa olonsa holtittomasti ulos itsestään, projisoi tai jotain seuraavista saa aikaan tuhoa...
Projektio = Siirtäminen, heijastaminen itsestä toiseen, luuleminen. Nähdään omat (negatiiviset) piirteet toisessa. Tämä hetki siirretään tulavaisuuteen, esimerkiksi pelkäämällä tulevaa.
Konfluenssi = Symbioosi, ollaan yhtä toisen kanssa, ei omaa tahtoa ja mieltä. Ei kontaktia omiin tunteisiin eikä tarpeisiin.
Retroflexio = Kääntää itseään vastaan ja takaisin itseensä alkujaan ulospäinsuuntautuvan impulssin. Itsensä rankaisu, solvaaminen, syyttely, raapiminen, itsemurha.
Introjektio = Passiivinen sisäänotto, nielee asiat ja tunteet pureksimatta, ei maistele mikä sopii itselle ja mikä ei. Liittyy passiivisuus, tyytyy ympäristön tarjontaan.
Deflektio = Vesittäminen, ei vastakaikua kontakteissa, ei selkeää mielipidettä, ”hajuton ja mauton”, ”teflon-ihminen”.
LÄHDE: http://www.hahmoterapia.net/hahmoterapia.htm
Joitain avain asioita minun mielestäni:
Rehellisyys ja avoimuus toisille ja ennen kaikkea itselle - miltä minusta todella tuntuu?
Omien rajojen tunnistaminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen
Toisten kunnioittaminen kaikkine karvoineen
Näissä mietteissä KotiKommuunissa näin syyskuun aluksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti