Siinä on iso ero kun kuulee puhelimessa että asiat työmaalla ovat edenneet ja kun tulee työmaalle ja näkee. Asiat ovat kyllä edenneet ja hienoahan se on. Mutta minne kolkkaan se vitutus on mennyt asumaan ja aina se hyökkää jostain nurkan takaa kun tulen työmaalle tai vain lähestyn sitä.
Tällä on kaaos, hallitsematon kaaos joka on jatkunut 8 kk. Eikö tämä lopu koskaa. Pahinta tässä on se että minusta tuntuu että en voi edistää tätä työmaata mitenkään. Kaikki on kesken. Mikään ei ole valmista enkä voi tehdä mitään. On hullua ryhtyä tällaiseen. Toivon todella että tämä äärimmäisyyksiin viety kärsivälllisyys vielä palkitaan ja että en kuole aivoverenvuotoon ennen sitä...
Tällaisia terveisiä työmaalta tänään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti